Georges Rouault
gigatos | 24 tammikuun, 2022
Yhteenveto
Georges Rouault († 13. helmikuuta 1958 ibid.) oli ranskalainen taidemaalari ja taidegraafikko, joka edusti klassista modernismia. Häntä on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn koulukuntaan tai tyyliin, mutta hänet luetaan yleisesti École de Paris”n taiteilijoihin. Salon d”Automne -tapahtuman (1903) perustajana hän kuului aluksi fauvien piiriin, mutta lähti pian omille teilleen ja nousi yhdeksi modernin uskonnollisen maalaustaiteen tärkeimmistä edustajista.
Lue myös, elamakerrat – Jaakko I (Skotlanti)
Koulutus
Kun Georges Rouault oli oppisopimuskoulutuksessa lasimaalaustaiteilijana vuosina 1885-1890 erään kirkon ikkunoiden entisöijän luona, hän opiskeli vuodesta 1890 alkaen École nationale supérieure des arts décoratifsissa ja sen jälkeen École nationale supérieure des beaux-arts de Parisissa. Hän oli aluksi Elie Delaunayn oppilas ja tämän kuoltua vuonna 1891 tämän seuraajan, symbolistin Gustave Moreaun oppilas, jonka mestarioppilas hän oli vuodesta 1892 lähtien. Noin vuonna 1901 hän asui useita kuukausia taiteilijoiden ja kirjallisuuden edustajien kanssa kirjailija Joris-Karl Huysmansin ympärillä Ligugén luostarissa Poitiersin lähellä. Yhteinen suunnitelma kristillisen taiteilijayhteisön perustamisesta epäonnistui kuitenkin Ranskan valtion laikistisen asenteen vuoksi.
Lue myös, elamakerrat – Gregorius XIII
Kapinan vuodet
Rouault”sta tuli 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yksi ekspressionismin johtohahmoista Ranskassa, ja hän oli yksi Pariisin Salon d”Automne -tapahtuman perustajista vuonna 1903. Hänen vallankumouksellinen maalaustyylinsä syttyi ennen kaikkea kristinuskosta vahvasti inspiroituneen kirjailija Léon Bloyn kaunopuheisista kirjoituksista, jotka hän myös tapasi henkilökohtaisesti. Vuoden 1910 tienoilla uushomoseksualisti Jacques Maritainin ja muiden niin sanotun Renouveau catholique -liikkeen edustajien vaikutuksesta Rouault”n maalaustyyli rauhoittui huomattavasti, kuten hänen viimeisimmät teoksensa osoittavat hänen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Galerie Druet”ssa Pariisissa vuonna 1910, ja tämä näyttely vaikutti Rouault”n koko myöhempään tuotantoon. Vuonna 1913 tunnettu taidekauppias Ambroise Vollard osti kaikki hänen ateljeessaan olevat maalaukset, jolloin Rouault sai viimeistellä omassa tahdissaan teokset, jotka maalari piti suurelta osin keskeneräisinä.
Lue myös, elamakerrat – Willem Barents
Keskeneräisyyden ongelma
Rouault, joka oli aina riidoissa saavutustensa kanssa, tarvitsi kuitenkin vuosikymmeniä täydentääkseen Vollardilta hankkimansa 770 teoksen rahaston. Lisäksi taidemaalarin ja taidekauppiaan tiiviin, tätä pidemmälle menevän yhteistyön aikana Rouault”n aikaa vei aina uusia, lähinnä graafisia projekteja. Kun Vollard kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1939 palatessaan Pablo Picasson studiovierailulta, taidekauppiaan perilliset perivät keskeneräiset teokset taidemaalarilta. Rouault vetosi Vollardin kanssa sovittuun lausekkeeseen teosten valmistumisesta ja käynnisti lopulta oikeudenkäynnin, jossa hänelle myönnettiin vuonna 1947 täydet oikeudet näihin teoksiin, jotka olivat hänen henkistä omaisuuttaan niiden erityisaseman vuoksi. Oikeudenkäynnin onnellinen lopputulos, jossa taidemaalari korvaa nyt jo korkean ikänsä vuoksi Vollardin perillisille takaisin saamansa teokset, merkitsi Rouault”n myöhäisen työn alkua, jota leimasi myös kasvava julkinen tunnettuus.
Lue myös, historia-fi – Venäjän–Persian sota (1722–1723)
Myöhäinen tunnustaminen
1930-luvun lopun jälkeen suuria näyttelyitä ja retrospektiivisiä näyttelyitä on järjestetty muun muassa New Yorkissa, Zürichissä, Brysselissä, Pariisissa, Amsterdamissa, Milanossa ja Jerusalemissa. Toisen maailmansodan jälkeen Rouault”n tuottavuus saavutti uuden huippunsa. Vaikka taidemaalari oli tuhonnut suuren osan keskeneräisistä teoksista, jotka hän oli saanut haltuunsa Vollardin perillisiä vastaan käydyn oikeudenkäynnin jälkeen julkisessa poltossa vuonna 1948, hänen kuollessaan vuonna 1958 hänen työhuoneestaan löytyi jälleen yli tuhat eriasteisesti valmistunutta, allekirjoittamatonta maalausta. Taiteilijan eloonjääneet lahjoittivat tämän rahaston lähes kokonaan Ranskan valtiolle vuonna 1963, ja se sijaitsee nykyään Centre Georges Pompidoussa Pariisissa.
Georges Rouault ei toiminut ainoastaan taidemaalarina ja graafikkona, vaan hän loi myös lavasteita, seinävaatteita, lasimaalauksia, keramiikkaa ja emaliteoksia. Hänen asenteensa oli syvästi kristillinen, ja monet hänen aiheistaan määräytyvät kristillisten teemojen ja kysymysten mukaan. Akatemia-aikojensa jälkeen hän loi aluksi uskonnollisia motiiveja keskiaikaisten kirkkojen ikkunoiden tapaan sekä Leonardo da Vincin, Rembrandt van Rijnin ja Francisco de Goyan töiden tyyliin. Vuosisadan vaihteen tienoilla hän kääntyi prostituoitujen aiheeseen Edgar Degasin ja Henri de Toulouse-Lautrecin tapaan. Hän loi ilmeikkäitä kuvia, jotka näyttävät katsojalle prostituoitujen fyysisen ja moraalisen kurjuuden.
Honoré Daumierin jalanjäljissä hän käytti vuoden 1910 tienoilla yhä useammin oikeussalikohtauksia maalauksissaan. Samalla kun hän palasi guassimaalauksesta öljyvärimaalaukseen, hänen maalaustyylinsä muuttui rauhallisemmaksi ja värien käyttö pastomaisemmaksi. Sittemmin hänelle on ollut erityisen ominaista lasimaalauksia muistuttava voimakasvaloisten värien ja mustien ääriviivojen yhdistelmä.
Vollardin kanssa tehdyn tiiviin yhteistyön aikana grafiikka hallitsi hänen työtään noin kahden vuosikymmenen ajan vuodesta 1917 alkaen. Luultavasti tärkein teos tältä ajanjaksolta on graafinen sarja ”Miserere”, jonka sodan ja pakolaisten kurjuutta käsittelevät motiivit kehitettiin pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja joka oli jälleen hyvin ajankohtainen, kun se julkaistiin vuonna 1948 toisen maailmansodan kokemusten taustaa vasten. ”Homo homini lupus” -nimisen teoksen kaltaiset lehdet ilmestyivät vaikuttavina sodanvastaisina kuvina.
Kun Rouault omistautui 1930-luvun loppupuolella jälleen enemmän maalaamiselle, hänen aiempien kokemustensa vaikutuksesta, joita hän oli saanut grafiikan alalla värillisillä akvatintteilla kuvitustöissä, kuten ”Cirque de l”Étoile filante” (1938) ja ”Passion” (1939), hänen palettinsa kirkastui huomattavasti, lähes impressionistisesti. Rouault”n varsinaista myöhäistuotantoa (vuodesta 1948 alkaen) määrittää lopulta ennennäkemätön materiaalinen intohimo, joka kirjallisuudessa yhdistetään usein abstraktiin ekspressionismiin tai sen ranskalaiseen muunnelmaan, tachismeen. Usein senttimetrien paksuiset maalikerrokset johtuivat taiteilijan useista, joskus vuosia ja vuosikymmeniä kestäneistä tarkistuksista.
Nykyään Rouault”n merkittäviä teoksia on pääasiassa Ranskassa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Joitakin teoksia esiteltiin myös documenta 1 -tapahtumassa (1955) ja postuumisti documenta II -tapahtumassa vuonna 1959 Kasselissa.
lähteet
