Norman Angell

Alex Rover | 12 maaliskuun, 2023

Yhteenveto

Sir Ralph Norman Angell (26. joulukuuta 1872 – 7. lokakuuta 1967) oli englantilainen Nobelin rauhanpalkinnon voittaja. Hän oli luennoitsija, toimittaja, kirjailija ja työväenpuolueen kansanedustaja.

Angell oli yksi Demokraattisen valvonnan liiton tärkeimmistä perustajista. Hän toimi Royal Institute of International Affairsin neuvostossa, oli sodan ja fasismin vastaisen maailmankomitean toimeenpaneva jäsen, Kansainliiton liiton toimeenpanevan komitean jäsen ja Abessinia Associationin puheenjohtaja. Hänestä tehtiin ritari vuonna 1931 ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1933.

Angell oli yksi kuudesta Thomas Angell Lanen ja Mary (ent. Brittain) Lanen lapsesta, jotka syntyivät Holbeachissa, Lincolnshiressä, Englannissa. Hän syntyi Ralph Norman Angell Lanena, mutta otti myöhemmin Angellin ainoaksi sukunimekseen. Hän kävi useita kouluja Englannissa, Lycée Alexandre Ribot”n koulua Saint-Omerissa Ranskassa ja Geneven yliopistoa ja toimitti Genevessä julkaistua englanninkielistä sanomalehteä.

Genevessä Angell oli sitä mieltä, että Eurooppa oli ”toivottomasti sotkeutunut ratkaisemattomiin ongelmiin”. Sitten hän muutti Yhdysvaltojen länsirannikolle, jossa hän työskenteli useiden vuosien ajan viininviljelijänä, kasteluruoppien kaivajana, karjapaimenena, Kalifornian tilanomistajana (haettuaan Amerikan kansalaisuutta), postinkantajana, malminetsijänä ja sitten, lähempänä luontaisia taitojaan, St. Louis Globe-Democrat -lehden ja myöhemmin San Francisco Chronicle -lehden toimittajana.

Perheasioiden vuoksi hän palasi Englantiin lyhyeksi aikaa vuonna 1898 ja muutti sitten Pariisiin työskentelemään englanninkielisen Daily Messenger -lehden apulaistoimittajana ja sitten Éclair-sanomalehden avustajana. Tänä aikana hän toimi myös joidenkin amerikkalaisten sanomalehtien ranskalaisena kirjeenvaihtajana, joille hän lähetti viestejä Dreyfus-tapauksen etenemisestä. Vuosina 1905-12 hänestä tuli Daily Mail -lehden Pariisin päätoimittaja.

Hän palasi Englantiin, ja vuonna 1914 hän oli yksi Demokraattisen valvonnan liiton perustajista. Hän liittyi työväenpuolueeseen vuonna 1920 ja oli Rushcliffen parlamenttiehdokas vuoden 1922 parlamenttivaaleissa ja Rossendalen ehdokkaana vuonna 1923. Hän oli Bradford Northin kansanedustajana vuosina 1929-1931; kansallisen hallituksen muodostamisen jälkeen hän ilmoitti 24. syyskuuta 1931 päätöksestään olla pyrkimättä uudelleenvaaleihin. Vuonna 1931 hänet lyötiin ritariksi julkisista ja poliittisista palveluistaan, ja vuonna 1933 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hän pyrki menestyksettä Lontoon yliopiston edustajistoon vuonna 1935.

1930-luvun puolivälistä lähtien Angell kampanjoi aktiivisesti Saksan, Italian ja Japanin aggressiivisen politiikan kollektiivisen kansainvälisen vastustamisen puolesta. Hän matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1940 luennoimaan Yhdysvaltain tuen puolesta Britannialle toisessa maailmansodassa ja pysyi siellä omaelämäkertansa julkaisemiseen asti vuonna 1951. Myöhemmin hän palasi Britanniaan ja kuoli 94-vuotiaana Croydonissa, Surreyssä.

Hän meni naimisiin Beatrice Cuvellierin kanssa, mutta he erosivat, ja hän eli viimeiset 55 vuottaan yksin. Hän osti Essexistä Northeyn saaren, joka on kiinni mantereessa vain laskuveden aikaan, ja asui saaren ainoassa asunnossa.

Hänen Nobelin rauhanpalkintomitalinsa ja siihen liittyvä käärö ovat Imperial War Museumin hallussa.

Angell muistetaan laajimmin vuonna 1909 julkaistusta pamfletista Europe”s Optical Illusion, joka julkaistiin seuraavana vuonna (ja vielä monta vuotta sen jälkeen) kirjana The Great Illusion. (Sodanvastainen elokuva La Grande Illusion otti otsikkonsa hänen pamfletistaan.) Kirjan teesinä oli, että Euroopan maiden talouksien yhdentyminen oli kasvanut niin suureksi, että sota niiden välillä olisi täysin turhaa, mikä tekisi militarismin tarpeettomaksi. Tämä lainaus vuoden 1913 suositun painoksen ”Synopsis”-osasta tiivistää hänen perusargumenttinsa.

Hän osoittaa tämän näennäisen paradoksin taloudellisen ongelman osalta osoittamalla, että vauraus perustuu taloudellisesti sivistyneessä maailmassa luottoon ja kaupallisiin sopimuksiin (jotka ovat kasvavasta työnjaosta ja pitkälle kehittyneestä kommunikaatiosta johtuvan taloudellisen keskinäisen riippuvuuden tulosta). Jos luottoa ja kauppasopimusta peukaloidaan takavarikointiyrityksessä, luottoriippuvainen rikkaus horjuu, ja sen romahtaminen merkitsee myös valloittajan romahtamista; jos valloitus ei siis halua vahingoittaa itseään, sen on kunnioitettava vihollisen omaisuutta, jolloin siitä tulee taloudellisesti hyödytöntä. Näin valloitetun alueen varallisuus jää kyseisen alueen väestön käsiin. Kun Saksa liitti Elsassin, yksikään yksittäinen saksalainen ei saanut sotasaaliina yhdenkään markan arvosta elsassilaista omaisuutta. Nykyaikaisessa maailmassa valloitus on prosessi, jossa kerrotaan luvulla x ja sitten saadaan alkuperäinen luku jakamalla se luvulla x. Nykyaikaisen kansakunnan lisäys alueeseensa ei lisää kyseisen kansakunnan asukkaiden varallisuutta sen enempää kuin se lisäisi lontoolaisten varallisuutta, jos Lontoon kaupunki liittäisi itselleen Hertfordin kreivikunnan.

Angell suunnitteli myös The Money Game -kirjan, joka on visuaalinen tapa opettaa koululaisille rahoituksen ja pankkitoiminnan perusteita. J. M. Dent & Sonsin vuonna 1928 julkaisema The Money Game, How to Play It: A New Instrument of Economic Education oli sekä kirja että peli. Pääosa kirjasta oli essee rahasta ja keskustelua talousteoriasta, mutta se sisälsi myös tiivistelmän pelin tarinasta ja selityksen pelisäännöistä.

Angellin kirjaa The Press And The Organisation of Society (Lehdistö ja yhteiskunnan järjestäytyminen) siteerataan lähteenä F. R. Leavisin pamfletissa Mass Civilisation and Minority Culture (1930). Vera Brittain siteerasi Angellin lausumaa ”moraalisesta velvollisuudesta olla älykäs” useita kertoja teoksessaan.

lähteet

  1. Norman Angell
  2. Norman Angell
  3. ^ a b c ”Ball State University”. Archived from the original on 27 September 2007. Retrieved 13 December 2006.
  4. ^ The Times, 25 September 1931, p. 6.
  5. ^ ”Nobel Peace Prize gold medal 1933”. Imperial War Museum. Retrieved 16 September 2018.
  6. John Donald Bruce Miller: Norman Angell and the Futility of War. Peace and the Public Mind. Peace and the Public Mind. Palgrave Macmillan, London 1986, S. 12.
  7. John Donald Bruce Miller: Norman Angell and the Futility of War. Peace and the Public Mind. Peace and the Public Mind. Palgrave Macmillan, London 1986, S. 14.
  8. John Donald Bruce Miller: Norman Angell and the Futility of War. Peace and the Public Mind. Peace and the Public Mind. Palgrave Macmillan, London 1986, S. 15.
  9. ^ Navari, Cornelia, ”THE GREAT ILLUSION REVISITED: THE INTERNATIONAL THEORY OF NORMAN ANGELL”, in Review of International Studies, 15, no. 4 (October 1989): 341-358.
  10. ^ Pur prendendo parte al grande dibattito tra le due guerre sulla genesi dell”imperialismo: cfr. Cain, P. J., ”Capitalism, Aristocracy and Empire: Some ‘Classical’ Theories of Imperialism Revisited”, in Journal of Imperial & Commonwealth History, 35, no. 1 (March 2007): 25-47.
Ads Blocker Image Powered by Code Help Pro

Ads Blocker Detected!!!

We have detected that you are using extensions to block ads. Please support us by disabling these ads blocker.